ELÄINKOKEET SEIS!
Tieteen nimissä aiheutetaan vuosittain suurta tuskaa ja kärsimystä sadoille miljoonille koe-eläimille ympäri maailmaa. Melkein jokainen käyttämämme tuote on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein. Tutkijat käyttävät eläimiä esimerkiksi kodin kemikaalien, kosmetiikkatuotteiden, lääkkeiden sekä tuholaismyrkkyjen testaamisessa. Eläimiä käytetään tutkimusmateriaalina muun muassa valtion laitosten ja lääketeollisuuden taholta.
Eläimillä suoritettavat kokeet ovat jaettavissa pääasiassa neljään eri tyyppiin:
- Tuotekehittely.
- Turvallisuustestit.
- Lääketieteen tutkimukset.
- Perustutkimus.
Koe-eläiminä käytetään muun muassa rottia, hiiriä, hillereitä, vuohia, sikoja, nautoja, matelijoita, hamstereita, marsuja, kaneja, kaloja, sammakoita, kissoja, koiria, lampaita, hevosia ja kädellisiä. Eniten käytetty koirarotu on beagle, mikä johtuu rodun sopivasta koosta ja ennen kaikkea sen ystävällisestä luonteesta, jonka ansiosta beaglea on helppo käsitellä. Vuonna 2006 Suomessa käytettiin noin 358 000 koe-eläintä, joista hiiriä oli 116 857, rottia 33 204, kaneja 925 ja koiria 76. Koe-eläimiä käytetään nykyään entistä enemmän geeniteknologian tutkimuksen lisääntymisen takia.
Suurin osa eläinkokeissa käytettävistä eläimistä on tuotettu koe-eläinkasvattamoissa. Kasvattamoilla eläimet ovat suljettuina ahtaisiin ja virikkeettömiin tiloihin, joissa niillä ei ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Kasvattamoilta eläimet myydään tutkimusmateriaaliksi eri tutkimuslaitoksille ja korkeakouluille. Osa eläinkokeisiin käytettävistä eläimistä on pyydetty suoraan luonnosta. Pyyntimenetelmät ovat äärimmäisen julmia. Osa pyydetyistä eläimistä tapetaan kokeisiin soveltumattomina, ja osa kuolee kuljetuksen aikana erilaisiin sairauksiin, stressiin tai puutteelliseen hoitoon.
Eläinkokeet ovat julmia
Tieteen ja kehityksen nimissä eläimiä muun muassa tapetaan sähköiskuilla, silvotaan kirurgisesti, altistetaan säteilylle, poltetaan, haavoitetaan, altistetaan hermokaasuille, myrkytetään kuoliaaksi erilaisilla tuotteilla, altistetaan psykologiselle stressille ja pelolle. Niiltä voidaan evätä ruoka, lepo ja vesi ja niihin voidaan tartuttaa tappavia tauteja. Eläinkokeet aiheuttavat eläimille fyysisen kivun ja tuskan lisäksi myös stressiä ja pelkotiloja.
Aiemmin eläinkokeet jaettiin kolmeen eri luokkaan, joista 1. ja 2. luokan kokeet aiheuttivat eläimille jonkin asteista kipua ja kärsimystä. Koe tilastoitiin 0-luokkaan, jos eläin ainoastaan lopetettiin. Nykyisen lainsäädännön mukaan kokeita ei luokitella ja entisiä 0-luokan kokeita ei tarvitse tilastoida, joten itse asiassa kokeiden vuoksi tapettavien eläinten määrää on mahdotonta arvioida tarkkaan.
Eläinkokeet ovat epäluotettavia
Eläinkokeiden perustava heikkous on lajieroavaisuus. Ihmiset ja eläimet eroavat toisistaan sekä aineenvaihdunnallisilta että fysiologisilta ominaisuuksiltaan, mikä tekee eläinkokeiden tulosten soveltamisen ihmiseen vaaralliseksi ja epäluotettavaksi. Kaikki lajit reagoivat eri tavalla erilaisiin yhdisteisiin ja kemikaaleihin, esimerkiksi penisilliini on hyödyllinen ihmisille, mutta voi tappaa kissan ja marsun, kun taas arsenikki on vaarallinen ihmisille, mutta ei rotille, hiirille tai lampaille. Esimerkiksi tupakoinnin ja syövän välistä selvää yhteyttä ei ole pystytty todistamaan lukuisilla koirilla suoritetuilla eläinkokeilla. Sen sijaan kliiniset tutkimukset ihmisillä ovat todistaneet tämän nykyään tunnustetun faktan. Eläinkokeiden epäluotettavuuden ovat osoittaneet myös lukuisat epäonnistumiset, jotka voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan:
0. haitalliset aineet, jotka ovat päässeet tai pysyneet markkinoilla, koska eläinkokeet ovat osoittaneet ne turvallisiksi (tupakka, talidomidi)
1. hyödylliset aineet, joiden markkinoille tulo on estynyt tai lähes estynyt, koska eläinkokeet osoittivat ne vaarallisiksi (penisilliini ja kortisoni)
2. aineet, joiden kehittäminen on hidastunut tai miltei estynyt koska eläinkokeilla on saatu harhaanjohtavaa tietoa (insuliini, polio-rokote)
Arvioiden mukaan Yhdysvalloissa 1% eläimillä testatuista lääkeaineista siirtyy kliinisiin testeihin ja edelleen vain 5% niistä hyväksytään. Lopulta hyväksytyistäkin lääkkeistä osa joudutaan poistamaan markkinoilta käyttäjille aiheutuvien ennalta arvaamattomien sivuvaikutusten takia.
Eläinkokeet ovat turhia
Onko hyväksyttävää uhrata moraalista arvoa omaavaa, tuntevaa ja kärsimyskykyistä olentoa mahdollisen hyödyn nimissä, kun olemassa on luotettavampia ja humaaneja vaihtoehtoisia menetelmiä? Kaikki eläimillä suoritettavat kokeet eivät ole ehdottoman välttämättömiä. Lukuisia eläinkokeita tehdään jo kertaalleen testattujen tai kauan käytössä olleiden tuotteiden testaamiseksi, koska aikaisemmat tulokset ovat salaisia lääketeollisuuden taloudellisen kilpailun takia.
Vain pieni osa eläinkokeista liittyy vaarallisempien sairauksien tai kansantautien parannuskeinojen kehittämiseen. Liian paljon eläinkokeita tehdään, jotta löydettäisiin parannuskeinoja sairauksiin, jotka eivät liity ihmisen perushyvinvointiin ja jotka olisi mahdollista torjua elintapojen muutoksella. Ihmisten terveyttä voidaan edistää tehokkaammin pyrkimällä ennaltaehkäisemään sairauksia tiedottamalla esimerkiksi kasvispitoisen ravinnon ja liikunnan terveysvaikutuksista sen sijaan, että odotetaan sairauksien puhkeamista ja pyritään löytämään niihin parannusta eläinkokeilla. Jos ihminen ei kanna vastuuta omasta terveydestään, ei ole oikeutettua siirtää seurauksia koe-eläimille.
Brittiläiset tutkijat Russel ja Burch julkaisivat jo vuonna 1959 kolmen R:n periaatteensa (Reduction, Refinement, Replacement) pohjalta teoksen "The Principles of Humane Experimental Technique". Teoksen ja kolmen R:n periaatteen julkaisu johti vaihtoehtoisia menetelmiä kehittävien organisaatioiden määrän kasvuun. Jo nyt on olemassa useita vaihtoehtoja eläinkokeille: kliiniset tutkimukset, epidemiologia, kantasolututkimus, in vitro -tekniikat, lääkeseuranta, matemaattiset mallit ja tietokonemallit. Näissä menetelmissä on suuria mahdollisuuksia, mikäli niiden kehittämiseen ohjattaisiin enemmän rahoitusta.
Eläinkokeet ja eläinten oikeudet
Laajempi keskustelu eläinten moraalisesta arvosta heräsi 1700-1800-luvuilla. Huomion kohteena jo tuolloin olivat myös eläinkokeet, joita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä. Eläinkokeiden kritisoijat näkivät kivun tuottamisen eläimille tuomittavana, mutta valtaosa ihmisistä näki eläimet ensisijaisesti käytettävissä olevina hyödykkeinä. Moraalisesti arvokkaalla yksilöllä katsottiin olevan henkistä kyvykkyyttä kuten älykkyyttä, tietoisuutta, rationaalisuutta ja moraalista ajattelua. Sittemmin tätä näkemystä on kritisoitu, sillä sen mukaan vauvat, dementoituneet vanhukset ja vaikeasti kehitysvammaiset ihmiset olisivat vailla moraalista arvoa.
Nykyään tiedetään, että eläimilläkin on eriasteista tietoisuutta. Tämän myötä eläimillä on tunnustettu olevan oikeuksia ja moraalista arvoa. Tässä valossa meidän on tarkasteltava eläinten hyödyntämisen rajoja ja eläinten asemaa yhteiskunnassamme uudesta näkökulmasta. Eläinkokeet ovat eettinen ongelma, joka jakaa rajusti mielipiteitä. Pohjalla on kysymys eläinten moraalisen arvon tunnustamisesta sekä selviä intressiristiriitoja.
Puhuttaessa eläinkokeista on aiheellista pohtia, palvelevatko eläinkokeet ihmisen ensisijaisia intressejä, eli ovatko ne välttämättömiä perushyvinvointimme kannalta. Koskevatko ne esimerkiksi sairauksia, joita ei voida selvästi ennaltaehkäistä? Tuovatko eläinkokeet meille konkreettista hyötyä? Mitkä ihmisryhmät niistä hyötyvät eniten? Toisaalta: huomioidaanko niissä eläimen hyvinvointia tai moraalista arvoa, ja onko niille olemassa vaihtoehtoja? Eläinkokeiden puolustajat näkevät ihmisille koituvan hyödyn ensisijaisena intressinä ja eläinkokeet siinä määrin hyödyllisinä ihmisille, että eläinten käyttö tuskallisissa kokeissa olisi näin oikeutettua. Mutta onko meillä oikeutta pakottaa tunteva ja kärsimyskykyinen eläin tuskallisiin kokeisiin ihmisen hyväksi?
Koe-eläimet ovat kärsimyskykyisiä ja tuntevia olentoja siinä missä lemmikkeinä hellimämme eläimetkin. Näiden eläinten kohtelu on kuitenkin täysin erilaista, esimerkiksi koe-eläinten häkit ovat niin pieniä, että lemmikkieläinten pito niissä olisi eläinsuojelulain vastaista. Koe-eläimen kohtalona on kuolla joko tuskallisten kokeiden aikana tai tulla tapetuksi tarpeettomana ja käyttökelvottomana kokeen jälkeen.
Mitä sinä voit tehdä?
Oikeutta Eläimille -yhdistys vaatii, että kaikki eläinkokeet lopetetaan välittömästi niiden oletetusta hyödystä, tarkoitusperästä tai eläimille tuotetusta kivusta riippumatta. Eläinkokeet tulee korvata muilla menetelmillä.
